Mitä huonommin asiat ovat, sitä enemmän oppii arvostamaan pieniä asioita. Viimeyönä en juuri ehtinyt nukkumaan kunnolla joten olen nyt hyvin väsynyt. Aamulla oli hämärää, johtuen sumusta ja taivaan täyttävästä mustasta pilvipeitosta. Eipä aikaakaan kun taivas repesi ja alkoi satamaan kaatamalla. Satoi kirjaimellisesti KOKO **tun päivän ajan. Kaikki kastui sadeasusta huolimatta. Ruokailu viivästyi, oli kiire seuraavaan leiriin ja teka vei reput edellä. Harmi vain että repussa oli kaikki ruoka mitä minulla oli. Niinpä söinkin vasta perille päästyämme. Söin nuudeleita, suurta herkkuani. <3 vartiossa söin tänään purkillisen tonnikalaa. Se oli hiutaleina. Se oli öljyssä. Vielä yksi vartio ensiyölle; Raatikaisen kanssa klo 1-2.00... Onneksi muutama tunti sitten alkoi paistamaan aurinko. En koskaan ole ollut niin onnellinen että aurinko paistaa. Ei tämä ole huono leiri, jos sää on hyvä. Täällä metsässä oppii arvostamaan pieniä asioita. Meillä on tänään enemmän porukkaa teltassa kuin normaalisti, mutta myös ohjuslaitteet joita täytyy käydä vartioimassa. Näin ollen väkeä ei riitä pitämään kipinää. Hauskuus piilee siinä että me vahditaan ohjuksia ja alikessut pitävät kipinää. Ensimmäistä kertaa koko tänä palvelusaikana! :D enää 2 päivää ja pääsen kotiin taas levähtämään. Hitsi, kadotin viimeisen parin mustia nahkasormikkaita.. Pitää katsoa vartion aikana jos niitä löytyisi tuolta pihalta. Akkuun saan virtaa tuolta pistorasiasta joka törröttää maasta. Taitaa olla agrikaatti tuolla mikä metelöi jonkin matkan päässä.. ;) Hyvää yötä kaikille sinne 'porttien paremmalle puolelle'! Otto heittää nyt maate.