Hämäläinen, lämäri. Siinä kaksi nimeäni täällä lapin kylmässä. Joukkue jonka mukaan minut tänne lähetettiin on mahtava! Tyypeillä riittää huumorintajua, osaavat ottaa rennosti mutta tekevät mitä käsketään; ei enempää, ei vähempää. Nämä tyypit hyväksyivät minut porukkaan heti ensimmäisenä päivänä kun tapasimme, tuo oli viime sunnuntaina. Nyt saimme teltan itsellemme, puheltiin luutnantille joka järkkäsi ne huoltokomppanian hemmot täksi yöksi vartioimaan aseita jonnekin kilometrien päähän omaan telttaansa. Viimeisen leiriyön he kuitenkin palaavat viettämään tänne meidän telttaamme. Mutta, päivän tapahtumiin.. Herättyämme viiden-kuuden välille menimme aamupalalle josta jatkoimme maseilla eiliselle ampumapaikalle. Kamala lumimyrsky ja hyytävä tuuli esti meitä aloittamasta ammunnat (oli määrä ampua sellaisia kauko-ohjattavia lentokoneita) joten miehet komennettiin takaisin kuorma-autoihin odottelemaan parempaa säätä. Itse en siihen suostunut, sillä olin juuri kaivamassa sen eilisen alikersantin kanssa poteroa lääkintämiehen paikaksi. Tämä innosti muitakin varusmiehiä telmimään lumessa, eikä aikaakaan kun muutamat olivat alkaneet kasaamaan omia lumilinnoja ryhmittäin. Toiset löysivät hiekkasäkkejä ison mäenharjan päältä ja näilläpä laskettiin sitten mäkeä. Toiset tekivät lumiukkoja, rohkeimmat alkoivat jopa lumiasemasotaa pommittaen toistensa lumilinnoja sekä poteroita lumipallokäsikranaateilla. Siitä meidän lääkintä poterosta tulikin kolmen tunnin uurastuksen jälkeen mahtava tuulensuoja. Se eilinen alikersantti josta mainitsin, se ikävä heppu.. noh, ei se olekaan ikävä. En edes tiennyt että se tyyppi joka auttoi rakentamaan sitä tuulensuojaa olisi jokin ylempiarvoinen. Jakelin ohjeita ja puhuttelin kuin tavallista taistelijaa. Eipä ollut moksikseenkaan, siinä ehdimme hieman tutuiksi ja sitten iltapäivällä minulle vasta selkeni että tämä mysteerinen huoltokomppanian taistelija olikin alikersantti ja se sama ikävä heppu sieltä meidän teltasta. Nyt minulla oli aivan eri kuva miehestä ja olikin vaikeaa, kun piti päättää kumman puolelle asettuisin, ottaen huomioon joukkuetoverieni asenteet häntä kohtaan. Anyways, kun ammunnat oli ohi, mentiin syömään ja teltoille. Tämän jälkeen siirryimme kuka hakemaan vettä, kuka puita, kuka hakkaamaan halkoja etc. sotkun auto tuli ja saimme käydä ostoksilla. Siellä kävi muuten maksuvälineenä visa electron. :D olin tyytyväinen. Tänään pitäisi olla kipinässä 5:00-6:00 välisenä aikana, joten voin levätä rauhassa. Huomenna en lähde mukaan ampumaan vaan jään tänne pitämään vahtia, aivan kuten tänään teki toinen lääkintämies. Kolmelta pitäisi mukelta noutaa eräs skappari ja mainita saunasta. Luulen että pääsen lämmittämään saunaa itselleni ja ystävilleni. Tuskin maltan odottaa huomista.. Itseasiassa, ylihuomenna tulen lomille, maanantaina lähden sitten iltasella vasta takaisin. Nyt kuitenkin panen maaten, huomenna on pitkä päivä luvassa. Hyvää yötä!